Mädäte on biokaasutuotannon tärkeä prosessituote. Mädätteiden sisältämät ravinteet ovat hyödynnettävissä niin, että ne korvaavat perinteisten väkilannoitteiden käyttöä. Samalla voidaan parantaa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta sekä vähentää maataloustuotannon riippuvuutta fossiilisesta energiasta ja mineraalipohjaisista ravinteista. Mädätteiden sisältämä orgaaninen aines auttaa ylläpitämään peltojen kasvukuntoa ja vesitaloutta. Mädätteiden hyödyntämiseen liittyy kuitenkin kysymyksiä, jotka tulisi kyetä ratkaisemaan uusia biokaasulaitoksia toteutettaessa.
Lantapohjaista mädätettä tulossa enenevästi tarjolle
Useita suuria biokaasuinvestointeja on parhaillaan suunnitteilla tai rakenteilla. Investoinnit nojaavat etenkin kotieläintuotannon lantaan sekä myös maatalouden kasvibiomassoihin ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoihin. Laitokset sijoittuvat kotieläintuotannon keskittymiin, joissa lantaa muodostuu merkittäviä määriä suhteellisen pienellä alueella. Vain harvoissa laitossuunnitelmissa mädätteen ravinteisiin kiinnitetään kuitenkaan aidosti huomiota siitä huolimatta, että lantafosforista riittäisi jaettavaa myös muille tiloille.
Mädätteessä ravinteita on vielä enemmän kuin alun perin laitokseen toimitetussa lannassa, koska siihen on lisätty muidenkin syötteiden ravinteet. Usein suurten laitosten suunnitelmana on kuitenkin palauttaa mädäte lantaa laitokseen toimittaneille tiloille, ja meno-paluukuormien kuljetus esitetään käytännöllisenä toimintatapana. Tällöin ei kuitenkaan välttämättä huomioida ravinteiden todellista tarvetta tiloilla.
Tilan kannattaa olla kiinnostunut mädätteen ravinnemääristä vastaanotosta sopiessaan. Jos tilojen kanssa sovitaan lannan toimitus ja mädätteen vastaanottaminen vain massamäärinä tai tilavuuksina, lantaa toimittaneelle tilalle voi päätyä mädätteessä aiempaa enemmän ravinteita. Tällöin on viljelijän vastuulla, pystyykö hän ne käyttämään lannoitusrajoitusten mukaisesti. Jos lantafosforia oli jo lähtökohtaisesti liikaa omaan tarpeeseen ja peltojen fosforitilaan nähden, ravinteiden käytön haasteet eivät vähene, vaan kasvavat entisestään. Tärkeää olisikin, että biokaasulaitos toimisi kestävästi ravinteiden uudelleenjakajana sen sijaan, että tavoitellaan maksimaalista meno-paluu-kuormien käyttöä lähinnä lantaa toimittavien tilojen kanssa.
Mitä kannattaa muistaa mädätteen hyödyntämistä suunniteltaessa
Laitoksen ja tilan välinen sopimus mädätteen vastaanotosta on siis tarpeen perustaa ravinnemääriin. Näin viljelijä voi varmistaa, että mädätteet vastaavat tilan tarpeeseen. Samalla voidaan optimoida varastoinnin ja levityksen ratkaisut sekä tilalle että laitokselle toimiviksi. Kotieläintilojen sopimusten myötä laitokselle selviää, paljonko mädätettä on toimitettava myös muille tiloille. Ravinteiden kierrätyksen periaatteiden mukaisesti mädätettä ravinteineen tuleekin päätyä myös kasvintuotantoon erikoistuneille tiloille.
Lisätäkseen mielenkiintoa mädätteiden hyödyntämiseen biokaasulaitosten tulee olla valmiita myös jalostamaan mädätettä. Tarve on merkittävin suurissa lantabiokaasulaitoksissa, jotka sijaitsevat kotieläintuotannon keskittymissä ja vähäisen fosforilannoituksen tarpeen alueilla. Fosforin erottaminen typestä tuottaa kierrätyslannoitevalmisteita, jotka voidaan paremmin kohdentaa erilaisten tilojen ja peltolohkojen tarpeisiin. Jalostus myös parantaa valmisteiden kuljetettavuutta.
Mädätteen ravinteiden käyttöä tuetaan
Biokaasulaitosten on mahdollista saada ravinnekiertotukea helpottamaan ravinteiden uusjakoa. Tuki kohdentuu sille osalle biokaasulaitokseen toimitettavaa lantafosforia, joka päätyy muille kuin lantaa laitokseen tuottaville tiloille.
Tilat puolestaan voivat hyödyntää investointitukia esimerkiksi kierrätyslannoitevalmisteiden varastojen rakentamiseen. Lisäksi ympäristökorvausjärjestelmästä voi saada tukea mädätteiden hyödyntämiseen valitsemalla kiertotalouden edistämisen toimenpiteen.
Sari Luostarinen, Luke & Helena Valve, Syke
Kirjoitus on toteutettu osana Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) – Hiilineutraalisuomi -hanketta.
